Tähän viikkoon on kuulunut kevään tulosta nautiskelua , verannan avajaisia , päikkäreitä ja paljon kuraa ja hiekkaa :D

Tipun leikkaustoipuminen on ihan ilmiömästä. Tipu on ilonen ja reipas , tosin ihmettelee kun jotuu olemaan hihnassa sisällä ja ulkona. Mutta johan on puoltoista viikkoa oltu, enää kolme ja puoli jäljellä ;)

Nyt kun lumi on sulanut , tuli aika sirotella Tuksun tuhkat hautausmaalle , muiden Pyhien kaveriksi. Tilaisuus sai tietysti tunteet taas pintaan , mutta itkua on vaan itkettävä niin pitkään kun sitä riittää.

Eilen vietti 5- vuotis synttäriä Kävyn lapset Tipu , Kinkku , Hulda , Viljo ja Limppu. Onnea vauhtiviisikolle !

Tipun löysät polvet  hiipivät pikkuhiljaa  oireilemaan ja asialle päätettiin tehdä jotain. Tipu meni maanantaiaamuna Apexiin  Malmille Esa   Eskelisen tutkimuksiin ja Eskelinen katsoi parhaaksi ratkasuksi operoida molemmmat polvet samalla kertaa. Nivelkapselit kiristettiin ja lumpiojänne siirrettiin hieman toiseen paikkaan  . Ristisiteet olivat vielä ehjät eikä lumpiouraa tarvinnut syventää. Tipu  alkoi heti tiistaiaamuna epiduraalipuudutuksen helpotettua varaamaan jaloilleen ja kävelee  hitaasti remmissä pieniä matkoja. Syö ja nukkuu ja kukkuu :) Viisi viikkoa  rauhallista elämää tiedossa remmilenkillä ja levossa. ja sitten taas kova ralli päälle :)

Ei me suinkaan olla itketty peiton alla  kolmee viikkoa. Me ollaan   koitettu elää ihan normaalia raparperielämää . Eli aika sekoa ;)

Kolme viikkoa kulunut Tuksun kuolemasta ja nyt pikkasen helpottaa. Tuksun sairaus oli  kovaa mahakipua josta yritettiin vajaa viikko hoitaa ja tutkia kaikin mahdollisin tavoin. Lopulta oli annettava periksi ja päästää rakas Tuksu kivuista. Ruumiinavaustulosta odotetaan vielä jos saataisiin vastauksia . Tuksua se ei takaisin tuo mutta lopettaisi asian jatkuvan pyörittämisen .

Tuksulla alkoi kovat mahakivut ja käytiin  omalla lääkärillä Erikalla. Tuksun vatsa ultrattiin , röntgattiin ja kaikki näytti normaalilta. Saatiin kipulääkettä , mutta yöllä kipu muuttui niin voimakkaaksi ,että lähdettiin lähimpään eläinsairaalaan Hattulan Vethausiin, jossa jälleen tutkittiin eikä vikaa löydetty edelleenkään. Saatiin vahvempi kipulääkitys ja lähdettiin kotiin . Perjantaille saatiin  aika vatsan tähystykseen Hattulaan. Tuksu oli silloin jo todella kipeä lääkityksestä huolimatta. Ruokatorvessa ja vatsalaukussa näytti kaikki normaalilta joten ei auttanut muu kun  avata vatsa ja  etsiä syytä sieltä. Kahden aikaan yöllä soitettiin, että  vika löytyi. Tuksun perna oli kiertynyt ja se oli niin suuri että se täytti koko pienen koiran vatsaontelon. Perna poistettiin onnistuneesti ja Tuksu saatiin seuraavana iltana kotiin toipumaan. Toipuminen ei lähtenyt kuitenkaan käyntiin odotetulla taivalla. Sunnuntaina palasimme kivusta läähättävän , halvaantuneen  ja aneemisen koiran kanssa Hattulan ja tehtiin raskas mutta helpottava päätös. Tuksu pääsi pois ja sain pitää sitä tassusta kiinni loppuun asti.
Surutyö on ollut raskasta. Tuksua suree kanssamme niin moni ympäri maailmaa että tuntuu että se vetää meidätkin suruun mukaan aina vaan uuudestaan. Oma lauma  helpottaa. Meidän koirat eivät ole koskaan ollu surijoita. Ne hyväkayvät tosiasiat ja  pysyvät ilosena ja reippaina joka tilanteessa:)

Tipun kanssa metsälenkillä muutama päivä löytynyt luonnon tekemä lumiveistos enkelituksusta  toi  ihmeellisen rauhan ja helpotuksen.  Ja tärkein tosiasia on että kipu saatiin lopulta loppumaan.

 Teetin Tuksusta muistokorun pönöttämään sydämen paikalla aina .